Kirjoittamani kolumni “Uusi Tie” -lehdessä (14.10.2020) on herättänyt paljon kommentteja ja kysymyksiä sen suhteen, mitä tarkoitin kirjoituksellani, ja olenko sitoutunut Kirkkojen maailmanneuvoston ydinarvoihin. Olen syvästi pahoillani, että olen herättänyt epäilyjä maailman suurinta ekumeenista järjestöä ja sen ydinarvoja kohtaan, samoin kuin täyttä sitoutumistani näihin arvoihin.

Monet kommentit ovat kritisoineet erityisesti kolumnin toista kappaletta, ja ymmärrän nyt miksi. Halusin sanoa, että tavallisessa päivittäisessä kanssakäymisessä lähimmäistemme kanssa meidän tulisi olla sovinnollisempia ja suvaitsevaisempia ja yrittää paremmin ymmärtää lähimmäisiämme. EN tarkoittanut – ja tämä keskeinen osa jäi puuttumaan kolumnista – että esiintyipä epäoikeudenmukaisuutta milloin ja missä muodossa hyvänsä, meidän tulisi vain katsoa katsoa muualle ja olla toimimatta. Päinvastoin, kristittyjen yhteisönä meidän tulee aina puolustaa sitä, mikä on oikein ja oikeudenmukaista ja olla valmiit toimimaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan, tarvittaessa myös oikeuskeinoin.

Minulla ei ole minkäänlaista epäilystä sen suhteen, että rauhaan, oikeudenmukaisuuteen ja ihmisarvoon liittyvät kysymykset eivät olisi keskeisiä tämän päivän maailmassa. Olen todella pahoillani, etten maininnut niitä. Rauhaa ei tule ilman oikeudenmukaisuutta.

Järjestö, jonka palveluksessa olen tällä hetkellä, Kirkkojen maailmanneuvosto, on päivittäin tekemisissä sukupuolten väliseen tasa-arvoon, ksenofobiaan, rotuun perustuvaan ja vammaisiin henkilöihin kohdistuvaan syrjintään liittyvissä kysymyksissä. Maailmanlaajuisesti, kaikilla mantereilla. Olen ollut ja olen edelleen täysin sitoutunut edistämään rauhaa ja oikeudenmukaisuutta tämän päivän maailmassa konkreettisena ilmauksena uskostamme Kolmiyhteiseen Jumalaan. Tähän uskon, ja olen ylpeä voidessani edistää näitä arvoja, ja näiden tähden työskentelen Kirkkojen maailmanneuvostossa.

Pastori Risto Jukko, TT
Johtaja, Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen komissio
Kirkkojen maailmanneuvosto